Onpas päivät kuluneet nopeasti.

Viikko vierähti niin ettei edes huomannut. Olen tehnyt niska limassa pitkää päivää töissä ja sitä kautta meidän kahden sekopään elämäkin pysähtyi hetkeksi. Jesse on ollut Hannelella ja Jorella aika paljon päivähoidossa ja päivät pitkät saanut jahdata hiiriä ja kyttäillä naapureiden kissoja. Itseäkin on huono omatunto soimannut ja harmittanut aivan vietävästi, kun ei ole jaksanut touhuta Jameksen kanssa..

Tämä viikko onkin ollut jo normaalia. Lenkillä olemme käyneet ja muistelleet tokon perusteita sekä koiratanssi temppuja. Kaikki on kondiksessa. Jätkän selkäkin on kuin uusi, ei mitään ongelmia. Marsun kanssakin Jesse jaksaa nyt painia eri tavalla kuin kipeänä. Pusu tuli välillä oikein tuijottaa koiraa, kun Jame vain makoili. Täällä nuo kaksi höyrypäätä tälläkin hetkellä hiihtelevät pitkin kämppää...

Kävimme viime sunnuntaina myös markkinoilla ja James oli mukana. Hirveen kivasti tuo otus kulkee väkijoukossa, ei aina edes tajuakaan että on koira mukana kun jäädään tuijottelemaan jotain kojua, Jesse vain odottelee kiltisti eikä vedä minnekään. Samoiten ihmistungoksesssa, koira kulkee samaa reittiä kuin minä eikä sitä tarvitse käskyttää. Suurin osa ihmisistä ottaa todella hyvin koirat vastaan ja jää rapsuttelemaan, se on mukavaa, koska kaikille jää hyvä mieli tapahtumasta ja samalla koirakin kokee asioita, jotka eivät ole joka päiväisiä. Varsinkin nyt kun emme käy näyttelyissä niin usein, on mukava viedä James tällaisiin tilaisuuksiin.

Nyt mennään nukkumaan, huomenna taas työpäivä..

-Jasu&JesseJames-