Kesälomat tuli ja meni. Lauantaina 26.7. lähdettiin Jessen kanssa "heti aamusta" Espoon, Oittaalle, missä Pirkko jo odottelikin meitä... Aloitimme sprinkkujen nuorisoleirin järjestelyt. Ruohonleikkuri oli aivan oma asiansa, johon en enää koskaan ikinä tule koskemaan, se kun ei edelleenkään pelitä ja varsinkin kun nurtsikin oli jo hyvää vauhtia kerennyt kasvamaan...

Leiriläiset saapuivat sunnuntaina ja Jesse pääsi Sonjan leirikoiraksi. Tämä parivaljakko voittivat toko-kisat, agility-kisat ja koko leirin viisinottelun!! Sydän itki verta, kun näki kuinka hienosti Jesse toimii muillakin kuin minulla. Pitää nostaa hattua Sonjalle, joka tosiaan sai ensimmäiset päivät kasvattaa hauista, kun James päätti ettei suostu jättämään minua.. Mutta viimeisinä päivinä Jesse ei edes katsonut mua päinkään, kun Sonja oli läsnä.

Leiri päättyi perjantaina ja jäimme lauantaiksi siivoilemaan paikkoja. Illan suussa hyppäsin autoon ja kerkesin ajatellakin että olemme ajoissa kotona, mutta...

...Eipä auto käynnistynyt! Akku oli loppu! Ja pelkästään siitä että sisävalo paloi... Onneksi Arjakin oli vielä paikalla ja lähti hakemaan kaapeleita huoltoasemalta, KIITOS ARJA!!!!! Lauantai-ilta oli sitten rauhallinen, James oli niiiiiiiiiiiiin väsynyt, hyvä että ruokakupille jaksoi kävellä..

Seuraavana päivänä Opel pakattiin ja startattiin uudelleen. Ja matka kohti Eräjärveä saattoi alkaa. Parin tunnin seikkailun jälkeen pääsimme vihdoin mökille. Ennen kuin sain tavarat pois autosta, oli Jesse käynyt jo uimassa. Hemmetin vesipeto..  Eipä koiralla ollutkaan illalla mitään asiaa sisälle. Muuten mökkeily sujui nautinnollisin tunnelmin, Jesse joutui välillä kovaa vauhtia ryömivän Elmon (kummipoikani 6kk) silmätikuksi ja joutui koko ajan juoksemaan muksua karkuun...

Tiistaina saavuimme takaisin kotiin ja kyllä uni maittoi taas! Rankkaa tuo lomaileminen. Nyt otetaan taas päivä kerrallaan, saas nähdä mitä James keksii seuraavaksi...

Terveisin, matkailijat: Jasu ja JesseJames