James on harmaantunut, mutta edelleen Herra Tättähäärää, iloinen ja ihana omaitsensä..

Eipä tässä hirveenä olla mitään erityistä tehty, oltu kotona ja lenkkeilty. Alkuvuodesta käytiin Sannan luona Taavetissa moikkaamassa Winstonia ja vähän Miinaa, Nannaa, Almaa ja Mantaakin. Mutta pääasiassa Winstonia.

Vapaa-aikaa ei meikäläisillä kovin paljoa löydy, mutta suunniteilla on aina jotain pientä kivaa...............

-jasu&jessejames-

Jesse sai kolmannen ykköstuloksen ja koulutustunnuksen, joten nyt voidaan rauhassa jäädä eläkkeelle tokoilusta kun tavoitteet on täytetty. Koepaikkana oli erittäin kaikuva halli, jossa liukas betonilattia. Seuraamisessa tuotti ongelmia perusasennot, jotka ovat aina olleet varmoja Jamelle. En tiedä, mutta luulen että juuri tämän lattian tai hallin kaikuvaisuuden takia meidän äijä oli vähän pihalla koko suorituksen ajan. Tai voi olla että minä olin vähän pihalla, kun flunssassa ja kuumeessa ollaan vietetty jo muutama päivä.  Toinen ylläri oli liikkeestä seisominen. Se liike on aina ollut Jessellä hyvällä mallilla niin kuin viime viikonloppunakin, mutta tänään herra hiipi hiljalleen perässäni ja vasta kun pysähdyin ja olin kääntymäisilläni niin Jame pysähtyi. Noh, eihän sillä enää ole merkitystä, kun ykkönen saatiin vaikka "tyhmiä" pisteen menetyksiä sattuikin. Luoksetulossa Jesse spurttasi täyteen vauhtiin, iski liinat kiinni edessäni ja liukui peppu maata viistäen eteeni, tietenkin aavistuksen vinoon! Halli ei näköjään ole mikään paras mahdollinen koepaikka, mutta oli hyvä kokemus. Taas astetta viisaampana jatketaan huvin ja urheilun merkeissä treenaamista.

Kokeen jälkeen James pääsi palkinnoksi juoksentelemaan Ristyn, Diegon ja Lempin kanssa, onnea vielä Maaritille loistavasta tuloksesta ja erinomaisesti alkaneesta kisaurasta!

Käytiin myös Miiralla ja Heikillä pyörähtämässä, minä sain kahvit ja Jesse hirven luita. Oli mukava nähdä taas Maxia, sitä pikkuponia. Aivan mahtava möllykkä, harmi vain että Jesse pelkää sitä aivan älyttömästi! Ei taida meille tanskandoggia ikinä tulla...

-Jasu&JesseJames-

Mehän Jamen kanssa ei kovin usein käydä tällaisissa tilaisuuksissa joten odotukset ovat yhtä alhaalla kuin kisaviettimme. Kaikesta huolimatta Jesse sai ykköstuloksen, 179 pistettä ja sijoittui vielä luokkansa kolmanneksi parhaaksi koiraksi! Olen niin ylpeä tällä hetkellä tästä jätkästä ettei ole tosikaan. Nyt Jamella siis kaksi ykköstulosta ja jos joskus sen kolmannen saadaan, tulee TK1 tunnus ja voimme vetäytyä eläkkeelle. Kai se on pakko yrittää saada, kun se oli tavoitteena jo monta vuotta sitten. Nyt vasta teemme asian eteen jotain! Hitaita hämäläisiä tämä koirakko...

Koe sujui kuten odotin ja toivoinkin, mutta ainahan niitä pikku yllätyksiä sattuu.. Paikalla makuusta Jessen viressä oleva jenkkicockerityttö päätti ampaista omistajansa luokse ja meinasi meidän äijä tehdä saman. James nosti persettään aavistuksen ilmaan, huomasi tiukan katseeni ja painoi onneksi ahterinsa takaisin maan kamaralle ja jäi "saku sammakko-asentoon" jalat taakse sojottaen. Tuomari vain totesi että on koiralla hassu tapa maata ja antoi kympin!

Seuraamisissa tuotti ongelmia hevosen jätökset, koe siis pidettoon hevosmaneesissa, mutta kivaa kontaktia Jesse kuitenkin jaksoi pitää. Luoksetulo ja jätöt sujuvat vanhasta muistista hyvin ja estehyppy, jota treenattiin viimeksi kesällä meni loistavasti! Kaiken kaikkiaan erittäin upeasti kulunut päivä! Ja vielä sijoittuminen aiihen päälle! Samassa luokassa kilpaili kuitenkin 11 muuta koirakkoa..

Nyt tämän rankan päivän jälkeen meille molemmille maistuu uni, hyvää yötä! Kokeen jälkeen otetun kuvan laitan kunhan saan tyhjennettyä kännykän muistikortin taas koneelle...

-Jasu&JesseJames-

Viikko vierähti niin ettei edes huomannut. Olen tehnyt niska limassa pitkää päivää töissä ja sitä kautta meidän kahden sekopään elämäkin pysähtyi hetkeksi. Jesse on ollut Hannelella ja Jorella aika paljon päivähoidossa ja päivät pitkät saanut jahdata hiiriä ja kyttäillä naapureiden kissoja. Itseäkin on huono omatunto soimannut ja harmittanut aivan vietävästi, kun ei ole jaksanut touhuta Jameksen kanssa..

Tämä viikko onkin ollut jo normaalia. Lenkillä olemme käyneet ja muistelleet tokon perusteita sekä koiratanssi temppuja. Kaikki on kondiksessa. Jätkän selkäkin on kuin uusi, ei mitään ongelmia. Marsun kanssakin Jesse jaksaa nyt painia eri tavalla kuin kipeänä. Pusu tuli välillä oikein tuijottaa koiraa, kun Jame vain makoili. Täällä nuo kaksi höyrypäätä tälläkin hetkellä hiihtelevät pitkin kämppää...

Kävimme viime sunnuntaina myös markkinoilla ja James oli mukana. Hirveen kivasti tuo otus kulkee väkijoukossa, ei aina edes tajuakaan että on koira mukana kun jäädään tuijottelemaan jotain kojua, Jesse vain odottelee kiltisti eikä vedä minnekään. Samoiten ihmistungoksesssa, koira kulkee samaa reittiä kuin minä eikä sitä tarvitse käskyttää. Suurin osa ihmisistä ottaa todella hyvin koirat vastaan ja jää rapsuttelemaan, se on mukavaa, koska kaikille jää hyvä mieli tapahtumasta ja samalla koirakin kokee asioita, jotka eivät ole joka päiväisiä. Varsinkin nyt kun emme käy näyttelyissä niin usein, on mukava viedä James tällaisiin tilaisuuksiin.

Nyt mennään nukkumaan, huomenna taas työpäivä..

-Jasu&JesseJames-

Ressun ja Jessen vauhdin huumaa.. JIIIIIIIIIIIHAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!

James kiehnää..

Osataan me hei poseeraakkin! Sano JUUUUSTO.

Lääkäri totesi että meidän James on terve jätkä, selässä ehkä aavistus jäykkyyttä, sekin hoituu hieromalla. Samalla Jesseltä poistettiin hammaskivi. Vaikka sitä ei ole paljoa kertynyt niin pitäähän koiralta joskus suu puhdistaa, tämä oli siis Jessen ensimmäinen hammaskiven poisto. Oli pojjaalla loppuilta vähän vaisu ja krapulainen rauhoituksesta johtuen.

Tänään mentiin taas tukka putkella. Oltiin lenkkeilemässä Siken ja Ressun kanssa ja pojat pääsivät purkaamaan ylimääräisiä energioita, kun juoksentelivat pitkin monttua. Sai yksi rusakkokin kyytiä kun tämä parivaljakko ajoi sen tiehensä. Kiitokset Sikelle lenkkiseurasta, otetaan taas uusiksi!

Nyt maataan Jessen ja Pusu-marsun kanssa sohvalla ja ruvetaan katsomaan jotain hyvää elokuvaa.. Mikään ei voita lauantai-iltaa sohvalla löhöten...

-Jasu&JesseJames- 

Illalla kävimme myös Annen ja Keijon luona, kiitos herkuista, olin aivan ähky kun pääsin kotiin.. Wessi, Wanda ja Wade ottivat Jessen hyvin vastaan. James oli enemmänkin kiinnostunut kissoista kuin toisista koirista. Anneakin Jamella oli ollut suuri ikävä! James oli niin innoissaan kun tultiin sisään, James hyppi ja halaili koko ajan. Eipä paljoa kipeä selkä hidastanut tätä walesia!

Eli pojan selkä alkaa parantua. Ei ole enää aristellut ja uskallamme jo pieniä lenkkejä tehdä. Alkaa jo näkyä tämä lenkittömyys kun molemmissa on niin paljon ylimääräistä energiaa. Käymme perjantaina kuitenkin selkäkontrollissa varmuuden vuoksi.

-Jasu&JesseJames-

James hyppäsi eilen illalla aidan yli "vähän" kömpelösti. Siinä samassa kolautti itsensä johonkin.. Illalla ei ollut mitään kipuja ja yö nukuttiin hyvin. Aamulla asiat olivat toisin..

James käveli selkä köyryssä takajalat täristen ja itki hiljaa. Minähän melkein tilasin medihelin ja ambulanssin hätiin, mutta päätin ensin kuitenkin turvautua Arjan ja eläinlääkärin tietämyksiin, joten tuntia myöhemmin istuimme eläinlääkäri Lauman odotushuoneessa...

Lihasvenähdys, kymmenen päivää lepoa ja vahva rimadyl kuuri... Eli James on taas sairauslomalla.

-jasu&jessejames-